Opi diabeteksestä

Luettavaa:
10 Väittämää
diabeteksestä

Diabeteksestä

Diabetes on krooninen sokeriaineenvaihdunnan sairaus, jossa elimistö ei pysty tuottamaan tarpeeksi tai käyttämään täydellisesti insuliinia. Insuliini on hormoni, jota haiman beetasolut erittävät, ja jota tarvitaan mm. sokerin muuttamiseksi tärkkelykseksi ja muiden ruokien muuttamiseksi energiaksi, jota kaikki päivittäin tarvitsemme. Ilman insuliinia solut eivät pysty absorboimaan riittävästi glukoosia verenkierrosta. Diabetesta esiintyy useissa muodoissa, mutta tyypin I ja II muodot ovat selvästi yleisimmät ja kattavat yli 95 % kaikista diabeteksista.

Yleisyys

Suomessa on 300 000 diabetesta sairastavaa henkilöä, joiden lisäksi väestössä on lukuisia oireettomia diabeetikoita joiden sairautta ei ole vielä diagnosoitu. Miehillä esiintyy diabetesta useammin kuin naisilla. Diabeetikoiden määrä kasvaa suomessa joka vuosi n. 15 000 henkilöllä, ja diabetes onkin yleistynyt huolestuttavalla vauhdilla. Tyypin II diabeteksen esiintyvyys on esim. kymmenkertainen 1900-luvun puolivälin lukemiin verrattuna.

Tyypin I ja II diabetes

Tyyppi I

Tyypin I diabetes tarkoittaa sitä, että elimistö ei tuota lainkaan insuliinia. Tyypin I diabeteksia on n. 5-10% kaikista diagnosoiduista tapauksista. Tällöin henkilö tarvitsee insuliinipistoksia käyttääkseen glukoosia syömästään ruuasta. Ilman insuliinia elimistö ei pysty käyttämään syödystä ruuasta hajonneita sokereita ja rasvoja. Kun sokeri ei pääse soluihin veren glukoosipitoisuus nousee, ja noussut pitoisuus vahingoittaa elimistöä. Tyypin I diabetes kehittyy useimmiten lapsilla ja nuorilla aikuisilla, mutta voi esiintyä kuitenkin kaiken ikäisillä. Se voi käynnistyä yllättäen, usein esim. sairauden jälkeen. Tyypin I diabetekseen ei ole lääkettä mutta uuden tietouden ja lääketieteellisten kehitysten myötä on tehokas itsehoito nykyään mahdollista, ja diabeteksen kanssa voi elää terveellisen elämän ilman tai vähäisin komplikaatioin.

Tyypin I piirteitä:
yleisin lapsilla
nopea puhkeaminen; janon synty, toistuva virtsaaminen, laihtuminen
yleensä ei tunnettua perhehistoriaa
ei suuria riskitekijöitä
veren glukoosipitoisuus tasot ovat herkkiä pienillekin muutoksille ruokavaliossa, kuntoilussa ja insuliini-annoksessa.

Tyyppi II

Tyypin II diabeteksessa elimistö ei tuota tarpeeksi insuliinia, eikä käytä tuottamaansa insuliinia kunnolla. Tyypin II diabetes alkaa normaalisti yli 40 vuoden iässä. Tyypin II diabetesta sairastavat henkilöt tarvitsevat tablettihoitoa tai insuliinipistoksia helpottamaan elimistöään käyttämään glukoosia energian lähteenä. Tyypin II diabetes on selvästi yleisin diabetes, ja kattaa lähteistä riippuen 85-95% kaikista diabeteksista. Tyypin II diabetes on etenevä sairaus ja se voi aiheuttaa vakavia seurauksia kuten sydän- ja munuaissairauksia, sokeutta tai johtaa raajan amputoimiseen. Hoitomuodot vaihtelevat taudin asteen mukaan. Useimmat pystyvät aikaisissa vaiheissa kontrolloimaan veren glukoosipitoisuuttaan syömällä oikein ja kuntoilemalla ja sitä kautta myös painonpudotuksella. Useat joutuvat myöhemmin käyttämään suun kautta nautittavia lääkkeitä ja jotkut saattavat lopulta tarvita insuliinipistoksia kontrolloidakseen diabetestaan ja välttääkseen sen vakavammat komplikaatiot. Taudin puhkeaminen on kaksivaiheinen prosessi: 1) aluksi alkaa syntyä vastustuskyky insuliinin vaikutuksille ja 2) tämän jälkeen haima ei pysty tuottamaan tarpeeksi insuliinia kompensoidakseen vastustusta riittävästi.

Tyypin II piirteitä:
yleisin aikuisilla, vaikkakin yhä nuoremmat sairastuvat tähän tyyppiin
yleensä hidas puhkeaminen samoilla oireilla kuin tyypissä I
usein kulkee suvussa
ylipaino merkittävä tekijä
hoito alkaa yleensä dieetillä ja kuntoilulla ja etenee aina insuliinin käyttöön asti
veren glukoosipitoisuudet saattavat parantua painonpudotuksen, ruokavaliomuutoksen ja kuntoilun myötä.
Riskiryhmään kuuluvilla tauti saatetaan estää tai ainakin viivyttää merkittävän painonpudotuksen ja kuntoilun myötä

Raskaus ja diabetes

Raskauden aikana n. 3-5% naisista sairastuu diabetekseen. Raskausdiabetes syntyy kun elimistö ei tee tarpeeksi insuliinia tai vastustaa insuliinintoimintaa hormonien johdosta. Tämä tapahtuu yleensä suunnilleen raskauden puolivälissä ja loppuu yleensä vauvan syntymään. Joidenkin tutkimuksien mukaan kuitenkin jopa 40 % naisista, joilla on ollut raskausdiabetes sairastuu tyypin II diabetekseen uudelleen vanhemmalla iällä. Raskausdiabetesta hoidetaan usein ruokavaliolla, mutta jotkut saattavat tarvita insuliinia. Lääkehoitoa ei voi tässä tapauksessa käyttää, jottei vauvan turvallisuus vaarantuisi.

Lapset ja diabetes

Diabetes mellitus on kaikkein yleisin sisäeritteinen sairaus ja krooninen tila lapsilla. Tyypin II diabetes ja muut diabetes tyypit, mukaan lukien geneettiset virheet beeta-solujen toiminnassa, lisääntyvät nopeasti ja tulisi ottaa huomioon, kun kliiniset tulokset eivät ole tyypillisiä tyypin I diabetekselle. Suurimmalla osalla nuorista diabeetikoista on tyypin I diabetes, mutta yhä suuremmalla osalla todetaan nykyään tyypin II diabetesta, jota pidettiin ennen vain aikuisten tautina. Suurin riskitekijä tyypin II diabeteksen kehittymisessä lapsille on liikalihavuus.

Vanhempien on tärkeää antaa lapsen itse hallita diabetestaan, mutta samalla kuitenkin valvoa hoitoa ja näin varmistaa lapsen turvallisuus. Diabeteksen kanssa tasapainoilu voi olla hankala taistelu, joka muuttuu koko ajan lapsen eri kehitysvaiheissa ja tämän vuoksi onkin tärkeää muistaa, että lapset varttuvat eri tahdissa.

Tässä muutamia taitoja, jotka voivat helpottaa lastasi hallitsemaan diabetesta:
Osata itse mitata veren glukoosipitoisuus. Suunnilleen 5-7 vuoden ikäisenä lapsi saattaa ilmaista halukkuutta mitata verensokerinsa itse. Asia on kunnossa, kunhan lapsi osaa suorittaa mittauksen oikein. Lapsen tullessa n. 8 vuoden ikään olisi mittaaminen jo hyvä osata. Vanhempien tulee muistuttaa lapsia ottamaan mittaukset sopivina aikoina ja auttaa heitä tulkitsemaan tuloksia.
Hiilihydraattien laskeminen: 7-9 vuoden ikäisenä lapsi saattaa alkaa kysellä hiilihydraateista ja ottaa osaa yksinkertaisiin laskuihin. Lapsille suunnitellut systeemit, kuten esim. jääkaappimagneetit yms., jotka hyödyntävät visuaalisia keinoja saattavat helpottaa lastasi ymmärtämään hiilihydraatteja aiemmin.
Insuliinin ottaminen: Insuliini-injektion antaminen olisi hyvä hallita jo 12-vuotiaana, tällöinkin kuitenkin tulisi vanhempien valvoa annoslaskuja ja insuliinin ottoa. Lapsen tulisi kuitenkin itse saada tehdä nämä toimenpiteet, jotta hän saa taidot ja itseluottamuksen ottaa tehtävän pysyvästi omille harteilleen.

Riskiryhmät

Tyyppi I

Tyypin I diabetes on yleisintä valkoihoisilla. Mikäli lähisuvussa on tyypin I diabetesta on sairastumisen riski korkeampi.

Tyyppi II

Tyypin II diabeteksella on myös tapana kulkea suvussa. Vaikkakin tyypin II diabetes kehittyy yleensä 40 vuoden iän jälkeen, on yli puolet diagnoosin saaneista yli 55 vuotiaita. Tämä saattaa johtua siitä, että ihmisille alkaa iän myötä helposti kertymään painoa, ja ylipaino onkin selvästi suurin riskitekijä tämän diabetes tyypin kehittymisen kannalta. Erityisesti ne, joille paino on kertynyt vyötärön seudulle ovat riskiryhmää, kun taas ne, joilla paino on jakautunut päärynänmalliin (rasva on kerääntynyt lanteille), ovat hieman pienemmällä riskillä.

Raskausdiabetes

Jokaiselle naiselle voi kehittyä raskausdiabetes, mutta jotkut ovat toisia enemmän vaarassa sairastua. Raskausdiabeteksen riskiä kasvattavia tekijöitä:
Liikalihavuus (painoindeksi > 30)
Perhehistoriassa tyypin II diabetesta
Synnytys yli 35-vuotiaana
Jos on aiemmin synnyttänyt isompia vauvoja (3,8 kg – 4,5 kg)
Korkea verenpaine

Diabeteksen oireita

Tyypin I diabeteksen oireita

Tyypin I diabeteksen oireet ilmaantuvat yleensä yhtäkkiä ja vaativat välitöntä hoitoa. Oireita ovat:
Janoisuus
Kuiva suu
Toistuva virtsaamisen tarve
Painon putoaminen
Heikko ja väsynyt olo
Sumea näkö

Tyypin II diabeteksen oireita

Tyypin II diabeetikot eivät aina tunne oireita tai ne tulevat asteittain. Oireita ovat:
Sumea näkö
Hitaasti paranevat haavat tai vastaavat
Kutiava iho ja hiivatulehdus
Kasvanut janoisuus
Kuiva suu
Tarve virtsata usein
Jalkakipu

Komplikaatiot

Diabetes on vakava sairaus, jolla voi olla tuhoisia seurauksia jotka vaikuttavat kaikkiin ikäluokkiin maailmanlaajuisesti. Sekä tyypin I että II diabeteksiin on liitetty vakavia komplikaatioita, jotka uhkaavat elämää ja sen laatua. Tauti on johtava syy aikuisten sokeuteen, loppuvaiheen munuaissairauteen (ESDR) ja amputaatioihin. Henkilöt, joilla on diabetes ovat 2-4 kertaa todennäköisempiä saamaan sepelvaltimotaudin ja halvauksen kuin terveet henkilöt. Diabetes vaikeuttaa myös raskautta ja johtaa useampiin syntymävaurioihin kuin terveiden naisten lapsilla.

Sydäntaudit ja halvaus

Diabetes kasvattaa sydäntautien ja halvauksen riskiä. Tämä on suurin diabeetikoiden kuolinsyy. Diabetes muuttaa ruumista ja saattaa altistaa rasvojen kerääntymiselle verisuonistoon. Nämä kertymät saattavat johtaa sydänkohtaukseen. Diabeteksen vuoksi veresi saattaa myös hyytyä helpommin, joka saattaa myös johtaa sydänkohtaukseen tai halvaukseen.

Munuaissairaudet ja verenpainetauti

Diabetes on yleisin syy munuaisten vajaatoimintaan. Diabeteksen alkuvaiheissa munuaisten verensuodatusyksiköt ovat vahingoittuneet ja tämän vuoksi tärkeitä proteiineja menee hukkaan virtsan mukana. Proteiineja mittaava virtsatesti saattaa paljastaa aluillaan olevan taudin. Taudin myöhemmissä vaiheissa munuaiset eivät enää pysty poistamaan ”jätettä” verestä. Verenpaine tauti ei ole vain syy munuaissairauteen, vaan myös sen vahingon tulos, jonka munuaissairaus on luonut. Fyysiset muutokset munuaisissa vaikuttavat korkeaan verenpaineeseen ja näin syntyy vaarallinen kierre.

Diabeteksen aiheuttamat silmätaudit

Diabeteksen aiheuttamilla silmätaudeilla tarkoitetaan joukkoa silmäongelmia, joita diabeetikoilla on taudin komplikaationa. Kaikki näistä sairauksista voivat aiheuttaa näön heikkenemistä tai jopa sokeutta. Näihin sairauksiin kuuluu retinopatia, jossa verkkokalvolle on tapahtunut vahinkoa; harmaakaihi, eli silmän linssin sumeneminen ja glaukooma, jossa kasvanut nesteiden paine silmän sisällä johtaa optisen hermon vahingoittumiseen ja näön heikkenemiseen.

Neuropatia eli hermotauti

Diabeettinen neuropatia on diabeteksen aiheuttama hermohäiriö, johon kuuluu joskus tunnottomuutta ja kipua käsissä ja jaloissa. Hermovauriot voivat vaikuttaa kuitenkin myös muihin elimistön toimintoihin. Neuropatia voi tulla yllättäen ja aiheuttaa sydänongelmia, rakkotulehduksia, impotenssia, painon laskua, heikkoutta ja ongelmia ruuansulatuksessa.

Diabeettinen gastropareesi

Gastropareesissa vatsalaukulla menee liian kauan aikaa tyhjentyä. Tyypin I diabetesta sairastavista n. 20 %:lle kehittyy gastropareesi. Myös tyypin II diabeetikot sairastuvat gastropareesiin mutta se on harvinaisempaa. Diabetes vahingoittaa kiertäjähermoa, joka vastaa ruuankuljetuksesta ruuansulatusreitin läpi. Gastropareesi voi aiheuttaa ruuan kovettumista kiinteiksi massoiksi ja siten muodostaa tukkeumia ja bakteriologisia ongelmia. Se, että vatsa ei toimi kunnolla saattaa myös häiritä glukoosin imeytymistä ja siten vaikeuttaa veren glukoosipitoisuuden hallintaa.

Diffuusineuropatia

Diffuusineuropatia on hermo-ongelma, joka vaikuttaa moniin elimistön osiin. On kahdenlaista diffuusia neuropatiaa: perifeerinen ja autonominen neuropatia. Perifeerinen neuropatia vaikuttaa jalkoihin ja käsiin ja autonominen sisäelimiin. Autonominen neuropatia voi vaikuttaa moniin elimistön toimintoihin aina ruuansulatuksesta lämmönsäätelyyn ja hikoiluun.

Fokaalinen neuropatia

Tämän tyypin diabeettinen neuropatia ilmaantuu nopeasti ja vaikuttaa tiettyihin hermoihin yleensä ylävartalossa, jalassa tai päässä. Oireisiin saattaa kuulua vahvaa kipua jossain kehon osassa, silmä- ja kuulo-ongelmia tai jopa kasvojen toispuoleinen halvaus. Jännetupin tulehdus on myös yleinen oire fokaalisessa neuropatiassa. Fokaalinen neuropatia on arvaamaton ja usein ilmaantuu vanhoille ihmisille, joilla on lievä diabetes. Vaikkakin kivulias, fokaalinen neuropatia tulee usein itsellään paremmaksi eikä aiheuta pitkäaikaista vahinkoa.

Hypoglykemia

Jos verensokeri laskee alle 3,3 mmol/l, saattaa saada alhaisesta veren glukoosipitoisuudesta johtuvan reaktion, jota kutsutaan hypoglykemiaksi. Tämä saattaa tapahtua kerran tai kaksikin viikossa tyypin I diabeetikoille, mutta harvemmin tyypin II diabeetikoille. Hypoglykemia saattaa sattua kuitenkin myös tyyppiä II sairastaville, etenkin tiettyjen lääkkeiden, väliinjääneiden ruokailujen tai sopimattoman kuntoilun seurauksena. Hypoglykemian oireita ovat:
epäsäännöllinen sydämenlyönti
hikoilu
huimaus
selittämätön väsymys
tärinä
nälkä
mahdollinen tajunnan menetys

Hyperglykemia

Hyperglykemia tarkoittaa liian korkeaa veren glukoosipitoisuutta. Liian korkea glukoosipitoisuus saattaa hoitamattomana vahingoittaa silmiä, munuaisia, sydäntä, hermostoa ja verisuonia. Syitä kohonneeseen glukoosipitoisuuteen voi olla liika syöminen, liian vähäinen insuliini tai muu lääkitys, insuliini tai muun lääkkeen ottamatta jättö, normaalin kuntoilun väliin jättäminen ja stressi. Mikäli veren glukoosipitoisuus on yli 13,3 mmol/l, kannattaa testata onko virtsassa ketoneita, joita syntyy, kun elimistö polttaa rasvaa glukoosin sijaan. Mikäli veren glukoosipitoisuus on yli 27,8 mmol/l ja virtsasta löytyy ketoneita, on hankkiuduttava välittömästi sairaalaan. Hyperglykemia on usein oireeton, mutta jos veren glukoosipitoisuus on erittäin korkea saattaa esiintyä päänsärkyä, näön sameutta, janoa, nälkää, toistuvaa virtsaamista, kuivaa ihoa, ärtynyttä vatsaa ja hengitys saattaa tuoksua hedelmäiseltä.

Ketoasidoosi

Erittäin korkea veren glukoosipitoisuus voi johtaa kahteen tilaan; diabeettiseen ketoasidoosiin (DKA) ja hyperglykemiseen hyperosmolaariseen ei-ketoottiseen tilaan (HHNS). Molempia tiloja esiintyy sekä tyypin I että II diabeetikoilla, mutta DKA on yleisempi tyypillä I ja HHNS tyypillä II. Ketoasidoosi on vakava tila, joka on yhteyksissä hyperglykemiaan. Kun elimistöltä puuttuu insuliinia tapahtuu kaksi asiaa; veren glukoosipitoisuus nousee ja koska elimistö ei pysty metaboloimaan glukoosia se alkaa polttaa rasvaa energian saamiseksi. Glukoosipitoisuuden nousu johtaa ylimääräiseen virtsaamiseen elimistön erittäessä vettä yrittäessään liuottaa glukoosia. Tämä johtaa kuivumiseen ja ketoosi alkaa hiljalleen ja kasvaa asteittain. Yleisiä oireita ovat ruokahaluttomuus, vatsakipu, pahoinvointi ja oksentelu ja syvä ja nopea hengitys. Muita merkkejä ovat mm. punoittavat kasvot, kuiva iho ja suu, hedelmäiseltä tuoksuva hengitys, nopea ja heikko pulssi ja alhainen verenpaine. Virtsan ketonipitoisuutta voi seurata testiliuskoilla, joita voi hankkia apteekista. Ketonit ovat rasvan metabolian normaaleja sivutuotteita. Kun rasvat ovat pääenergianlähde ketoneita kertyy vereen ja virtsaan, ja ne muuttavat elimistön kemiallisen tasapainon happamalle puolelle ja johtavat siten tilaan, jota kutsutaan ketoasidoosiksi. Tila on hengenvaarallinen, mutta korjattavissa oikean laisella hoidolla. Tässä tilassa tulisi juoda paljon nesteitä ja saada insuliinia välittömästi. Ilman välitöntä nesteiden ja insuliinin saantia voi tässä tilassa oleva potilas vaipua koomaan.

Valvonta ja testaus

Omaseuranta

Veren glukoosipitoisuuksien omavalvonta kotona tehtyjen mittausten avulla on perustava tekijä diabeteksen hallinnassa ja sitä voivat hyödyntää kaikki diabeetikot. Itsetarkkailun oppimisen ja hallinnan myötä diabeetikko pystyy itse säätämään ruokavaliotaan, fyysisiä aktiviteettejään ja lääkitystään itsetarkkailun myötä saamiensa glukoositasojen mukaan ja pystyy näin välttämään tai tunnistamaan esim. hypoglykemian ja elämään muutenkin joustavampaa elämää diabeteksen kanssa. Itsetarkkailun tiheys tulee määrittää yksilökohtaisesti mm. diabetes tyypin, määrätyn hoitomuodon ja henkilön diabetestietouden perusteella. Itselleen sopivat aikataulut ja ohjeet saa terveysalan ammattilaisilta, jotka kertovat sinulle sopivan veren glukoosipitoisuus vaihtelualueen ja auttavat määrittämään miten ja milloin mittaukset tulisi suorittaa.

Hyviä mittausaikoja ovat esim.
Heräämisen jälkeen
Ennen aamupalaa
1-2h aamupalan jälkeen
Ennen lounasta
1-2h lounaan jälkeen
Ennen tai jälkeen kuntoilun
Ennen päivällistä
1-2h päivällisen jälkeen
Ennen nukkumaan menoa
Välipalojen jälkeen
Kello 2-3 aamuyöstä, mikäli käyttää insuliinia

Tyypin I diabeetikoiden ja raskaana olevien insuliinia käyttävien naisten tulisi mitata veren glukoosipitoisuutensa ainakin kolmesti päivässä. Myös tyypin II diabeetikoiden, jotka käyttävät insuliinia useita kertoja päivässä, tulisi mitata glukoosipitoisuutensa ainakin kolmesti päivässä. Testaaminen ennen ja jälkeen ruokailun edistää hyvää verenglukoosipitoisuuden hallintaa paremmin kuin pelkästään ruokailun jälkeen testaus. Testausta tulisi lisätä kun lisää tai säätää diabetes lääkitystään, tuntee pitoisuuksien olevan alhaisia tai korkeita tai jos tuntee olonsa epämukavaksi tai sairaaksi. Itsetarkkailuun on tarjolla sormenpäästä verinäytteen ottavien mittareiden lisäksi mm. käsivarresta, kämmenestä ja reidestä näytteen ottavia mittareita. Tulosten tarkkuus vaihtelee näytteenotto kohteiden välillä. Vaiheissa joissa veren glukoosipitoisuuksissa tapahtuu nopeita muutoksia, kuten ruokailun tai kuntoilun jälkeen, on sormenpäästä testaaminen osoittautunut tarkimmaksi vaihtoehdoksi

Hemoglobiini A1c testi

Hemoglobiini A1c testi (HbA1c) on tärkeä verikoe, jonka avulla määritetään kuinka hyvin diabetesta hallitaan. HbA1c testi tarjoaa keskiarvon veren glukoosipitoisuudesta n. 6-12 viikon ajalta ja sitä käytetään yhdessä kotona tehtyjen mittausten kanssa apuna diabeteslääkityksen säädössä.

Hemoglobiini on punasoluissa sijaitseva aine joka kuljettaa happea ympäri kehoa. Kun diabetesta ei kontrolloida kertyy glukoosia verenkiertoon, joka kiinnittyy hiljalleen punasolujen hemoglobiinimolekyyleihin. Glukoosin kiinnittymisvauhti riippuu veren glukoosin määrästä. Mitä enemmän veressä on sokeria, sitä enemmän sitä tarttuu hemoglobiiniin. Tämän vuoksi keskiarvo verensokeri määrästä voidaan määrittää mittaamalla hemoglobiini A1c taso. HbA1c mittaukset tehdään yleensä 3 kk:n välein. Normaaliarvona pidetään 4-6%:a, hyvin kontrolloidussa diabeteksessa arvo on alle 7 % ja huonosti kontrolloidussa yli 8%.

Hemoglobiini A1c mittausten hyötynä on, että se antaa paremman kuvan siitä mitä tapahtuu pitkällä aikavälillä ja tulokset eivät heilahtele niin paljon kuin yksittäisen veren glukoosipitoisuuden mittaukset. Mikäli diabetes on hyvin hallinnassa ei mittauksia välttämättä tarvitse tehdä niin usein, mutta on suositeltavaa tehdä HbA1c testi vähintään 2 kertaa vuodessa.

Ketonien testaus

Ketoni testillä tarkistetaan ketonit joko verestä tai virtsasta. Ketoneja syntyy kun elimistö hajottaa rasvaa energiaksi. Normaalisti elimistö saa tarvitsemansa energian ruokavalion hiilihydraateista. Elimistö alkaa kuitenkin pilkkoa rasvaa energiaksi mikäli ravinnossa ei ole tarpeeksi hiilihydraatteja tuottamaan elimistölle glukoosia energiaksi tai jos keho ei pysty kunnolla käyttämään glukoosia. Ketonien testausta suositellaan kaikille tyypin I diabeetikoille akuuttien sairauksien ja korkeiden veren glukoosipitoisuuksien yhteydessä. Mikäli veren glukoosipitoisuus pysyy kohonneena tai jos on pahoinvointia, oksentelua tai vatsakipua on ketonien testaus suositeltavaa, sillä nämä oireet saattavat viitata diabeettiseen ketoasidoosiin, joka on hengenvaarallinen tila. Ketonien läsnäolon lisäksi tulee kiinnittää huomiota ketonitasoihin. Paastoaminen aiheuttaa esim. usein pieniä nousuja ketonitasossa, mutta ketonitasot diabeettisessa ketoasidoosissa paljon korkeammat. Kaikista epätavallisista tuloksista kannattaa keskustella terveysalan ammattilaisesi kanssa, joka osaa tutkia tuloksia suhteessa oireisiisi ja potilashistoriaasi. Virtsatestit ovat yleisempi tapa ketonien mittaukseen vaikkakin verikokeet antavat parempia tuloksia. Verikokeiden avulla voidaan mm. todeta ketoosi aikaisemmin ja havaita hoidon toimivuus nopeammin.

Muita laboratorioglukoosi testejä

Paastoglukoosi testi ( Fasting Plasma Glucose test, FPG – test)

Paastoglukoosi testillä seulotaan diabetesta mittaamalla glukoositasot potilaan veri plasmasta paastojakson jälkeen. Paastoglukoosi testi tehdään aikuisille, joilla on suuri riski sairastua diabetekseen. Testi perustuu hiilihydraattien metaboliaan ja siinä mitataan plasman tai veren glukoositasot vähintään 8 h:n paaston jälkeen. Paastoaminen stimuloi glugacon nimisen hormoonin vapautumista, joka puolestaan nostaa plasma glukoositasoja. Terveillä henkilöillä elimistö tuottaa insuliinia vasta vaikuttamaan kohonneisiin glukoositasoihin. Diabeetikoilla tätä ei tapahdu ja testatut glukoositasot pysyvät korkeina. Useimmilla ihmisillä on veren glukoosi on 3,9 - 6,7mmol/l. Mikäli paastoglukoosi testissä saadan kaksi kertaa eri päivinä suoritetuissa kokeissa tasoksi yli 7,0 mmol/l todetaan henkilöllä olevan diabetes. Mikäli taso on 6,1-6,9 mmol/l saattaa henkilöllä olla alkava diabetes.

Satunnainen plasmaglukoositesti

Tätä testiä käytetään yleisesti diabeteksen seulontaan, jos potilas on nauttinut ruokaa tai juomaa eikä voi sen vuoksi tehdä paastoglukoositestiä tai oraalista glukoositoleranssitestiä. Testissä otetaan pieni määrä verta, päivän ajalla ei ole väliä, ja lähetetään laboratorioon analysoitavaksi. Tässä kokeessa katsotaan alle 11,1 mmol/l glukoosipitoisuus normaaliksi. Glukoosipitoisuus joka on suurempi kuin 11,1 mmol/l yhdistettynä diabeteksen oireisiin merkitsee yleisesti diabeteksen toteamista. Testi on kuitenkin suositeltavaa toistaa toisena päivänä, ja tällöin testin tulisi olla joko paastoglukoositesti tai oraalinen glukoositoleranssitesti.

Oraalinen glukoositoleranssitesti

Tätä testiä käytetään mm. toteamaan raskausdiabetesta ja se tehdään tällöin usein 24.-28. raskausviikon välillä. Testiä ennen tulee olla vähintään 8 h syömättä, tupakoimatta ja juomatta kahvia. Testissä täytyy aluksi juoda 75-100 grammaa glukoosisiirappia, jonka jälkeen veren glukoosipitoisuudet mitataan 4 tai 5 kertaa 3 h:n aikana. Glukoosisiirapin tulisi nostaa glukoositasoja ensimmäisen tunnin aikana ja niiden tulisi palata normaaleiksi kolmen tunnin aikana. Normaalit glukoosit arvot ovat yleensä huipussaan (8,9-10,0 mmol/l) n. 0,5-1 h siirapin nauttimisesta ja niiden tulisi palata normaaliin alle tai tasan 7,8 mg/dl n. 2-3 tunnissa. Oraalinen glukoositoleranssitesti on useiden mittaustensa vuoksi paastoglukoositestiä tarkempi ja saattaa havaita diabetestapauksen, joka muutoin jäisi huomaamatta.

Diabeteksen hoito

Insuliini

Insuliini alentaa veren glukoosia liikuttamalla sokeria verestä soluihin, joihin päästyään sokeri tarjoaa energiaa keholle. Jos käyttää insuliinia tulee syödä ajallaan ja insuliiniannokset tulee suhteuttaa omiin aterioihinsa. Insuliinin määrän tulisi olla huipussa saman aikaisesti aterian aiheuttaman veren glukoosipitoisuuden nousun kanssa. Useimmat diabeetikot tarvitsevat ainakin kaksi insuliinipistosta päivittäin hallitakseen hyvin glukoositasojaan. Se kuinka paljon ennen ruokailua insuliini kannattaa ottaa riippuu käytettävästä insuliinista. Insuliineja on tavallisen lisäksi mm. pitkään vaikuttavia ja nopeasti vaikuttavia. Karkea ohjenuora on, että 1 yksikkö insuliinia alentaa verensokeria n. 2,7 mmol/l ja kattaa n. 10-15 grammaa hillihydraatteja.

Oraalinen lääkitys

Sulfonyyliureat

Sulfonyyliureat pakottavat haiman valmistamaan lisää insuliinia, joka puolestaan laskee veren glukoosipitoisuutta. Näiden lääkkeiden toiminta vaatii, että haima tuottaa jonkin verran insuliinia. Oikea lääkkeenotto aika vaihtelee.

Biguanidit

Yleinen nimi tälle lääkkeelle on metformin. Se helpottaa veren glukoosipitoisuuden alentamista varmistamalla, että maksa ei tee liikaa sokeria. Metformin alentaa myös insuliinin määrää elimistössä. Metformin käytön aloittamisen jälkeen paino saattaa pudota hieman, joka puolestaan saattaa helpottaa veren glukoosipitoisuuden hallintaa. Metformin saattaa myös parantaa veren rasva- ja kolesterolitasoja, jotka ovat usein korkeat tyypin II diabetesta sairastavilla. Lääkettä otetaan usein 2-3 kertaa päivässä aterian yhteydessä.

Alfa-glukosidaasi inhibiittorit

Alfa-glukosidaasi inhibiittorit kuten acarbose ja miglitol estävät entsyymejä, jotka sulattavat syömääsi tärkkelystä. Tämä johtaa hitaampaan ja pienempään veren glukoosipitoisuuden nousuun läpi päivän. Näitä lääkkeitä otetaan yleisesti 3 kertaa päivässä ruokailujen yhteydessä. Lääke on hyvä nauttia ns. ruuan mukana aivan ruokailun alussa.

Thiazolidinedione

Yleiset nimet näille lääkkeille ovat pioglitazone ja troglitazone. Lääkitys tekee solut herkemmiksi insuliinille, jolloin insuliini voi tehokkaammin liikuttaa glukoosia verestä soluihin energiaksi. Pioglitazone otetaan tavallisesti kerran päivässä, aina samaan aikaan. Trosiglitazone otetaan 1-2 kertaa päivässä, samaan aikaan joka päivä.

Meglitinides

Uuden tyyppinen diabetes lääkitys. Repaglinide on yksi yleinen meglitinidi. Tämä lääkitys auttaa haimaa tuottamaan insuliinia heti ruokailun jälkeen, joka alentaa veren glukoosipitoisuutta. Repagliniden etuna on, että se toimii erittäin nopeasti ja elimistö käyttää sen myös äkkiä. Tämän nopean toiminnan vuoksi ruokailuaikoja ja annosten määrää voi vaihdella helpommin kuin muiden diabetes lääkitysten kanssa. Nämä toimivat samaan tapaan kuin sulfonyyliureat. Repaglinidea tulee ottaa ennen ruokailua, jos jättää ruokailun väliin ei annosta kannata ottaa. Repagliniden vaikutus on huipussaan tunti nauttimisen jälkeen ja se poistuu verenkierrosta 3-4 tunnissa.

Ruokavalio ja kuntoilu

Terveellisempi paino ja elämäntapa

Terveellisen painon saavuttaminen ja pitäminen on tärkeää jokaiselle diabeetikolle. Painonhallinta on erityisen tärkeää tyypin II diabeteksen hoidossa, koska ylimääräinen rasva kehossa tekee tyypin II diabeetikoille oman insuliinin käytön ja tuoton vaikeaksi. Jos olet ylipainoinen, niin pudottamalla vaikka vain 5-10 kiloa saatat jo parantaa veren glukoosipitoisuuden hallintaasi niin paljon että voit vähentää tai et enää tarvitse lääkitystäsi.

Sokereita, rasvoja ja hiilihydraatteja kohtuudella

Keho pilkkoo eri tyyppisiä ruokia eri tahdilla; hiilihydraateilla menee 5 minuutista 3 tuntiin sulaa elimistössä. Vastaava aika proteiineilla on 36 tuntia ja rasvoilla saattaa kestää jopa yli 8 tuntia. Tämän vuoksi eri ruoat vaikuttavat eri tavoilla veren glukoosipitoisuuteen, esim. jäätelö nostaa glukoositasoja hitaammin kuin peruna. Diabeetikkojen ei kuitenkaan tarvitse aina ohittaa jälkiruokia ja makeisia. Annoskoot tulee kuitenkin pitää järkevinä ja herkkuja kannattaa napostella enintään pari kertaa viikossa.

Diabeteksen hallinta

Fyysinen aktiivisuus

Kuntoilu polttaa kaloreita, joka helpottaa painon pudotuksessa ja terveellisen painon ylläpidossa.
Säännöllinen liikunta auttaa elimistöäsi vastaamaan insuliiniin ja on tehokas tapa hallita veren glukoosipitoisuutta. Liikunta voi alentaa veren glukoosia ja mahdollisesti vähentää tarvitsemaasi lääkemäärää tai jopa poistaa lääkkeiden tarpeen.
Liikunta voi parantaa verenkiertoa erityisesti käsissä ja jaloissa, joissa diabeetikoilla juuri on eniten ongelmia.
Liikunnan myötä korkeat veren kolesteroli ja –paine saattavat tippua ja näin voi välttää esim. sydänkohtauksen tai -halvauksen.
Liikunta auttaa lievittämään stressiä, joka voi nostaa veren glukoositasoja.

Vinkkejä liikunnan aloittamiseen

Jos aiot kävellä tai hölkätä, varmista että kenkäsi ovat juuri oikeaa kokoa ja soveltuvat valitsemaasi harrastukseen. Vältä rakkoja. Käytä uusia kenkiä aluksi vähän kerrallaan kunnes ne tuntuvat mukaville. Käytä aina sukkia.
Aloita hiljalleen. Hyviä lajia aloittaessa ovat mm. kävely ja uinti.
Lisää kuntoiluaikaa asteittain.
Pidä aina tunnistuslaattaa, josta ilmenee, että sairastat diabetesta, jotta saat oikeanlaista hoitoa, jos kuntoillessa tulee jotain ongelmia.
Vältä erittäin painavien painojen nostelua varotoimena yhtäkkistä korkeaa verenpainetta vastaan.
Jos sinulla on ongelmia jalkojesi kanssa hyviä lajeja ovat esim. uinti tai pyöräily, joka on jaloille paljon helpompaa kuin esim. hölkkä.
Venyttele viiden minuutin ajan ennen ja jälkeen suorituksen huolimatta siitä kuinka paljon tai kovaa aiot kuntoilla.
Pyri kuntoilemaan joka päivä suunnilleen samaan aikaan ja yhtä kauan. Tämä helpottaa sinua kontrolloimaan veren glukoosipitoisuuttasi. Kuntoilu ainakin kolme kertaa viikossa n. 30-45 minuuttia.
Älä kuntoile mikäli veresi glukoosipitoisuus on yli 16,7 mmol/l, olet sairas, hengästynyt, sinulla on virtsassa ketoneita tai mikäli tunnet minkäänlaista kutinaa, kipua tai puutuneisuutta jaloissasi.

Ruokavalio

Diabeetikkojen tulee tarkkailla ruokavaliotaan tärkeänä osana hoitoaan. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota hiilihydraattien saantiin. Diabeetikkojen tulee myös syödä sama määrä ruokaa samaan aikaan joka päivä jotta veren glukoosipitoisuudet pysyvät vakaina.

Vinkkejä terveelliseen ja tasapainoiseen ruokavalioon:
Syö enemmän tärkkelyksiä kuten leipää, muroja ja tärkkelyspitoisia vihanneksia. Tähtää kuuteen ruokailuun päivässä
Syö viisi hedelmää ja vihannesta päivässä. Syö esim. hedelmä tai pari välipalana tai lisää vaikka hedelmiä kastikkeisiin.
Syö makeisia ja sokereita kohtuudella. Nauti mielimakeisiasi vain kerran tai kaksi viikossa. Jälkiruoan voi jakaa vaikka kahtia, jolloin saa makean nälän tyydytettyä vähemmin rasvoin, sokerein ja kalorein.

Tupakointi

Tupakointi pahentaa diabeteksen aiheuttamia ongelmia entisestään. Diabetes saattaa mm. heikentää verenkiertoa jaloissa pahimmillaan amputaatioon asti. Tupakointi puolestaan heikentää verenkiertoa vielä entisestään. Tupakointi saattaa myös mm. pahentaa impotenssia miehillä, aiheuttaa korkeita LDL-kolesteroli arvoja ja kasvattaa sydänkohtauksen ja halvauksen riskiä.

Tupakointi on tapa, joka vahingoittaa jokaista. Tupakoitsijoiden riski sairastua tyypin II diabetekseen on 50 % korkeampi kuin tupakoimattomilla. Passiivistenkin tupakoitsijoiden syöpäriski kasvaa, heillä saattaa olla hengitysongelmia ja sydänsairauksia sekä sairastua esim. flunssaan helpommin kuin ne, jotka pystyvät välttämään tupakansavun täysin. Tupakointi saattaa diabeetikoilla pahentaa jo olemassa olevia ongelmia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia. Tupakointi voi:
vähentää kudoksiin pääsevän hapen määrää, joka voi johtaa mm. sydänkohtaukseen, halvaukseen ja keskenmenoon.
Kohottaa kolesterolia ja muita rasva-arvoja.
Vahingoittaa ja supistaa verisuonia mikä pahentaa jalkaongelmia ja johtaa verisuonisairauksiin ja muihin vastaaviin.
Lisätä riskiä nivelten alentuneeseen liikkuvuuteen.
Aiheuttaa suu-, kurkku-, keuhko- ja virtsarakon syöpää.
Nostaa verenpainetta.
Nostaa veren glukoosipitoisuutta ja tehdä siten diabeteksen hallinnan vaikeammaksi.

Diabeetikot, jotka tupakoivat ovat kolme kertaa todennäköisempiä kuolemaan sydän- ja verisuonisairauksiin kuin muut diabeetikot. Tupakoivia diabeetikkoja uhkaavat monet erilaiset verisuoniston komplikaatiot sekä mm. diabeettinen nefropatia, retinopatia ja neuropatia. Oletpa sitten juuri aloittanut tupakoinnin tai polttanut koko ikäsi, lopettaminen on paras tapa alentaa riskiä sairastua diabeteksen komplikaatioihin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa terveellinen elämäntapa.

Matkustaminen

Henkilön, jolla on sydänoireita, kannattaa ennen matkustusta keskustella lääkärin kanssa esim. seuraavista asioista:
mitä lääkinnällisiä tarvikkeita tai laitteita kannattaa ottaa mukaan
fysikaalinen rasitus
matkat isoihin korkeuksiin
altistuminen erittäin kylmälle tai kuumalle ilmastolle

Muita hyviä vinkkejä:
jos oireilet usein tai vakavasti, älä matkusta yksin
pidä usein taukoja väsymyksen välttämiseksi
ota mukaan riittävä määrä reseptilääkkeitä, sillä et saa välttämättä lääkkeitäsi omalla reseptilläsi ulkomailta
kanna reseptilääkkeitä aina käsimatkatavaroissa jolloin ne ovat aina lähelläsi eivätkä katoa.
järjestä erikoisruokavaliosi matka- tai lentoyhtiön edustajien kanssa varausta tehdessäsi
lentäessä tai autolla liikkuessa koeta liikutella ja jumpata jalkojasi mahdollisimman paljon. Tämä vähentää veritulppien syntymistä jalkoihin.

Yleisesti
Koeta liikkua ainakin tunnin tai kahden välein jotta vältät veritulpan.
Kerro ainakin yhdelle kanssamatkustajista, että sinulla on diabetes
Älä kulje paljain jaloin, edes suihkussa
Kiinnitä huomiota ruokien hygieniaan
Käytä pullotettua vettä hampaiden harjaukseen
Juo pullotettua vettä ilman jäitä
Syö vain keitettyjä vihanneksia ja tuoreita hedelmiä, jotka voi kuoria
Käytä vain pastöroituja maitotuotteita
Älä syö ruokaa katukojuista